Leijonankita
Esikasvatus tuo
klassista loistoa ja kestävyyttä leikkokukkapenkkiin
Leijonankita on yksi näyttävimmistä ja erikoisimmista kesäkukista, jonka pystykasvuinen olemus ja runsas värivalikoima tuovat ryhtiä mihin tahansa istutukseen. Lähivuosina leijonankidan suosio on räjähtänyt erityisesti leikkokukkakasvattajien keskuudessa. Monipuolinen lajiketarjonta tarjoaa yhdisteltävyyttä, ja kukinnot tuoksuvat ja kestävät maljakossa pitkään.
Leijonankidat ovat näyttäviä niin istutuksissa kuin poimittuna kimppuihin.
Vaikka leijonankita on suhteellisen viileän kestävä kasvi, se vaatii Suomen oloissa ehdottomasti esikasvatuksen, jotta se ehtii kehittää näyttävän kukintonsa ja kukoistaa läpi koko kesän aina ensimmäisiin pakkasiin saakka.
Kylvö ja ajoitus
Leijonankita on hitaammanpuoleinen yksivuotinen kesäkukka, joten sen kanssa on oltava liikkeellä ajoissa. Paras aika kylvöille on maaliskuun alusta huhtikuun alkuun.
Liian ajoissa aloitetut kylvöt vaativat erittäin tehokasta lisävaloa, jotta taimista ei tule honteloita. Harvalla on saatavilla kasvihuoneoloja tai riittävää tilaa taimille kuukausiksi.
Jos aloitat kylvöt liian myöhään, vaikka vasta toukokuussa, siirtyy kukinta pitkälle loppukesään. Osa lajikkeista on nopeampia, osa hitaampia. Maaliskuu on usein suomalaisissa oloissa optimaalisin ajankohta.
Leijonakitojen esikasvattamiseen vaaditaan riittävästi valoa ja tasaista kosteutta.
Leijonankidan siemenet ovat hyvin pieniä, lähes pölymäisiä, ja ne tarvitsevat itääkseen valoa. Tämä on kriittinen ero moneen muuhun kesäkukkaan: siemeniä ei peitetä mullalla. Ripottele siemenet kostean ja tiivistetyn taimimullan tai soil block -multakuutioiden pinnalle.
Olen käyttänyt kosteaa hammastikkua siementen poimimiseen yksitellen. Asettelun jälkeen kannattaa kylvös suihkuttaa spray-pullolla, niin siemenet painuvat multaa vasten. Näin ne saavat hyvän kontaktin kasvualustaan, mutta eivät kuitenkaan peity.
Pidä kylvös kosteana samalla spray-pullolla, ja ole varovainen, etteivät siemenet huuhtoudu mullan rakoihin. Pidä kylvös lämpimässä paikassa (noin 20–22 °C) ja mielellään kuvun tai rei’itetyn tuorekelmun alla kosteuden varmistamiseksi. Itäminen on usein hidasta ja voi kestää parikin viikkoa.
Leijonankidan esikasvatus: valo ja hoito
Heti kun pienet vihreät sirkkalehdet nousevat, ne tarvitsevat mahdollisimman paljon valoa. Leijonankita nauttii itämisen jälkeen viileämmästä lämpötilasta; noin 15–18 °C on optimaalinen. Liian lämmin huoneilma ja vähäinen valo saavat taimet venymään hätäisesti pituutta. Kosteutta säilyttävä tuorekelmu otetaan pois kun suurin osa siemenistä on itänyt.
Kun taimiin on kasvanut ensimmäinen varsinainen lehtipari, voit aloittaa miedon nestemäisen lannoituksen kasteluveden mukana. Koska leijonankidan taimet ovat alussa hyvin siroja, kastele niitä mieluiten altapäin. Tämä onnistuu erityisen hyvin soil blockerilla tehdyille multakuutioille, jotka ovat helppoja kastella astiansa pohjan kautta imeyttäen.
Leijonankitoja saa värisekoituksina ja eri muotoisilla kukinnoilla. Kukkien terälehdet ovat syötäviä.
Latvominen ja tuuheus
Leijonankita hyötyy ehdottomasti latvomisesta, jos tavoitteenasi on tuuhea ja runsaskukkainen pensas. Mutta tarkista, onko lajike yksivartinen vai pensastava: yksivartisia leijonankitoja ei saa latvoa! Muuten leikkaat ainoan varren pois eikä uuden kasvamiselle ole takeita.
Kun tiedät, saako valitsemasi lajikkeen latvoa, tee seuraavalla tavalla. Kun taimi on noin 10–15 senttimetrin korkuinen ja siinä on 3–4 lehtiparia, napsauta varren ylin lehtipari varresta poikki, seuraavaksi ylimmän lehtiparin yläpuolelta.
Tämä herättää lehtihangoissa odottavat silmut, ja taimi alkaa kasvattaa useita kukkavarsia yhden sijaan. Jos taas haluat kasvattaa mahdollisimman pitkiä ja suoria yksittäisiä varsia maljakkoon, voit jättää latvomisen väliin. Tällöin kukinta alkaa aiemmin kuin latvottaessa.
Karaisu ja istutus leijonankidan esikasvatuksen vaiheina
Leijonankita on yllättävän sitkeä ja sietää jopa pieniä yöpakkasia. Siitä huolimatta karaisu on tehtävä huolella. Aloita viemällä taimet päivisin ulos varjoisaan paikkaan tunniksi kerrallaan toukokuun loppupuolella. Pidennä aikaa asteittain.
Lopullinen istutus ulos tehdään touko-kesäkuun vaihteessa. Jos haluat, voit odottaa hallanvaaran ohittumista. Pensova leijonankita palkitsee kasvattajansa sitä runsaammalla kukinnalla, mitä enemmän poimit kukintoja. Poimi kukkia maljakkoon tai poista kuihtuneita kukinnot, niin uudet nuput kehittyvät. Yksivartinen taimi taas kukkii kerran hienosti.
Pörriäiset pitävät leijonakidoista. Kukinnoissa on makea tuoksu.
Puutarhaelämää, vinkkejä ja inspiraatiota
Tilaa uusimmat kuulumiset suoraa sähköpostiisi
Tilaamalla uutiskirjeemme hyväksyt tietosuojaselosteemme. Voit poistua uutiskirjelistalta koska tahansa.
Valikoidut artikkelit aiheen läheltä
Lue seuraavaksi:
Puutarha on oma pieni ekosysteeminsä. Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on puutarhan terveyden ja elinvoiman perusta. Puutarhassa toimiminen vaikuttaa eliöihin ja elinympäristöihin. Tässä artikkelissa on koottuna ideoita siitä, miten voit omakohtaisesti lisätä monimuotoisuutta.
Kevät on puutarhurille kiireistä ja innostavaa aikaa. Kun aurinko alkaa lämmittää maata ja routa sulaa, puutarhan kasvit heräävät talviunestaan. Kevään ensihetket tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden paitsi perushuollolle, myös täysin uusien puutarhaprojektien aloittamiselle.
Suunnitelmallisuudella ja oikein ajoitetuilla töillä varmistat, että piha kukoistaa elinvoimaisena ja tuottaa iloa koko pitkän kasvukauden ajan.
Kevään korvalla viherpeukalon koti muuttuu usein epäviralliseksi kasvihuoneeksi, kun taimien määrä lähtee vähän käsistä ja kaikki ikkunoiden edustat on hyödynnetty.
Jotta taimista kasvaisi vahvoja, tuuheita ja elinvoimaisia, tarvitaan muutakin kuin pelkkää valoa ja vettä. Oikeaoppinen lannoitus esikasvatusvaiheessa on kriittinen tekijä, joka määrittää, kuinka hyvin kasvi kotiutuu myöhemmin ulos ja kuinka runsaan sadon se lopulta tuottaa.